perjantai 11. toukokuuta 2012

Osallistujien kommentteja ja kuvia


Pispalan Pidempi Perjantai antoi yhteisen lahjan



Olen seissyt nenä jäässä muiden kanssa Tahmelan rannassa, kevätauringossa, voimistelemassa pupun soittaman musiikin tahtiin.
Mäkikadulla lapsille oli tarjolla munien etsintää. He tarttuivat toimeen innoissaan. Munista löytyi tarina, josta kasvoi pääsiäissaarna. Pihan perältä paistoi Pyhäjärvi.
Tahmelanrannassa esittäydyttiin tutuille ja tuntemattomille. Ihmeteltiin toistemme auringonvalossa kylpeviä naamoja. Kaukaa harjun takaa oli saapunut vieraita. 
Hirvitalon pihassa residenssitaiteilijat Jodie Baltazar Puolasta ja Suva Intiasta koristelivat jättimäistä pääsiäismunaa: munan runkona käytettiin keinua, jossa monet ovat keinutelleet menneinä kesinä Taidelehdossa.
Kurpitsatalolla toiveiden siemenet jäivät itämään. Komeasti remontoidussa kahvilassa oli samaa ajattomuutta kuin myöhemmin Rajaportin saunan virsilöylyissä. Naisten puolella turpeella itsensä valellut, primitiivien enkelikuoro lauloi kauniisti. Saunan hämärässä tummat turvenaamiot yhdistivät niin kirkossa virtensä ulkoa oppineet kuin sanoja kosteista nuoteista tavanneet kuorolaiset. Miesten puolelta kajahti möreämpi versio virsistä, kuin kumeana kaikuna. Virsissä oli samaa ajatonta kaihoa kuin iskelmissä, siihen oli helppo yhtyä.
A


PPP oli hämmentävän hieno kokemus. Erityisesti mieleeni jäi teeseremonia, tanssit nuotion ympärillä ja yömessu. Tunnelma näissä oli voimakkaan yhteisöllinen ja hetkittäin jopa mystinen. Olimme yhtä.
Yst. terv.
Timo Pöyhönen
Nuorten aikuisten pastori


Tulin jännittyneenä, ihmiset sai innostumaan olosta ja rentoilusta. Tehtiin seppeleitä ja oltiin ylpeitä. Näin rajaportin saunan ekaa kertaa. Olin ekaa kertaa ikänä joogassa, se oli onnellista. Brunssi oli ihana ja koin yhteyttä ihmisiin, joita vasta ihan vähän tunnen.
O


Hei.
Oli jännittävää mutta mukavaa kohdata eri sukupolvien pispalalaisia kirjastolla lauantai iltapäivällä. Ai mikä jännitti?  No, sepä tietenkin, että ollaanko ihan  eri maailmasta, tuovatko vuosikymmenet ja kokemukset väliin liikaa  taakkaa ja esteitä, joita ei voi ylittää. Tärkein  havainto minulle oli, ettei  kaikkea voikaan ylittää, mutta ei tarvitsekaan. Pääasia  että hyväksytään ja osataan kuunnella. Hyvällä mielellä lähdettiin naapurini Sjöblomin Liisan kanssa kotiin  ja onniteltiin itseämme: olimme ainoat sukupolvemme, 65v, edustajat.  Toisaalta tietysti ihmettelimme, missä muut olivat. Eikö nuorempien ääni kiinnosta?  Vai pelottaako se?
Ennakkoluulonsa kannattaa aika ajoin päivittää, koska ennakkoluuloista vapautuminen on aina suuri onni, juttelimme. Seuraavana päivänä keksin mielestäni hienon idean. Emmekö voisi perustaa  Pispalan mummut ja vaarit kerhoa? Kokoonnuttaisiin kirjastolla juttelemaan asioista tai vaikkapa askartelemaan.  Kaiken ikäisten osallistuminen olisi tietenkin toivottavaa.
Terveisin Kristiina Harjula




Oli hienoa muovailla itsekseen rauhassa savea, ja tanssia yhdessä
isolla porukalla tulen ympärillä rumpujen tahtiin. Enpä ole
kirkkoakaan noin täynnä ennen nähnyt. Pispala näytti voimansa.
Jani Valtari

 

PPP kokemus: päällimmäisenä mieleen ovat jääneet villit nuotiotanssit ja -laulut sekä riemullinen ja vapautunut jumalanpalvelus - ja kaikki tämä yhdessä vanhojen ja uusien tuttujen! Kiitos huikeasta elämyksestä!
Suvi



Oli aivan mahtavaa tehdä yhteistä matkaa eri pispalalaisten yhteisöjen ihmisten kanssa. Tärkeintä on matkanteko, vaikka itse tapahtumakin oli yhtä juhlaa. Erityisesti saunominen ja virsien hoilaaminen Rajaportin saunassa, la-illan nuotiohengaus Tahmelan rannassa, lyhtykulkue ja yömessu olivat sykähdyttäviä. Oon vieläkin ihan täpinöissäni tuosta kaikesta ja uusista ystävistä.
~m~



"Tuliväen esityksen jälkeen tanssittiin nuotion ympärillä. Tuli leikkisästi mieleen että ehkä on ollut kaksi heimoa, toisella nuotio ja toisella rummut ja kun ne kaksi ovat yhdistyneet niin sitten on alkanut mennä lujaa."
"Virrenveisuu saunassa oli vahva kokemus. Komeasti jylisi seinillä ja väliin oli hyvä levähtää kuuntelemaan kiukaan takaa kantautuvaa tyttöjen laulua. Niissä löylyissä pehmenee ja kun vielä haukkoi happea laulaaksen niin jo alkoi sumeta."
"Harvinaisen monipuolinen pääsiäinen."
Juho


Tottakai osallistuminen lauantain tilaisuuteen nosti mieleen oman Tahmelassa asumisen historian ja nyt se onkin sitten pyörinyt päässä monta päivää !
Kiteytys on kuitenkin se että kun laskin että itse olin vasta (!) päälle kolmekymppinen kun meille tuli tilaisuus edullisesti muutta Tahmelaan, toivon että tulevaisuudessakin sama mahdollisuus nuorille perheille säilyisi.
Vaikka se tuntuukin tällä hetkellä utopialta (?) luotan tässäkin omaan kokemukseen.
Me päätimme mieheni kanssa että teemme kaikkemme ja voitavamme jotta Pispala säilyy, ryytimaa säilyy, tunnelma säilyy jne, että ainakaan meidän ei tarvi hävetä tekemisiämme täällä.
Kun lauantaina näin että sama henki elää edelleen niin optimismi valtasi, tottakai säilyy kun nuoret ovat edelleen samaa mieltä.

Vaikka yksi ihminen tai yksi perhe ei voi vuodessa saada paljoa aikaan, niin ehkä sentään jotain 30 vuodessa jos tahtoa on.

Lopuksi vanhan ihmisen neuvo nuorille:
Muistakaa Lauri Viidan teksti  "usko, tahdo jotakin, niin se kerran tapahtuu"
Minä ainakin luotan että " Yhä liikkuu Henki täällä"
(sitaatit Luominen, 1947)

Tuli turhan pitkä, en kuitenkaan osannut tiivistää,
sitä en ole tähän ikääni oppinut

t Liisa Sjöblom